Kaamosmasennus vai Henkinen Kuorma?

Vuosi alkaa olla viimeistä paria kuukautta vaille taputeltu, mutta se ei tarkoita, että kannattaisi vetäytyä talviunille kevättä odottamaan. Kaikkea muuta, sillä nythän vasta elämmekin mielenkiintoista aikaa. Ei välttämättä kovinkaan kevyttä tai helppoa aikaa, mutta mielenkiintoista. Loppuvuosi on henkisen kasvun kannalta erittäin suurten mahdollisuuksien aikaa. Se kaikki, mitä itseltään on piilottanut, sisimpään haudannut ja vain koittanut unohtaa ja mennä eteenpäin, se on mahdollista näinä loppuvuoden viikkoina nostaa pintaan ja lähettää valoon. On tilaisuus suurelle puhdistumiselle ja loikalle eteeenpäin 💛

Koko loppuvuosi on irtipäästön aikaa ja toisin kuin vuoden muina aikoina, nyt maailmankaikkeuden virtaukset ovat auttamassa sinua irtipäästötyössäsi. Katso luontoa, miten se valmistautuu talveen pitämällä kiinni vain tarpeellisesta ja irrottamalla otteensa kaikesta tarpeettomasta. Toisin kuin luonnolla ja eläimillä, meidän ihmisten suurimmat haasteet eivät liity enää talven yli hengissä selviämiseen, vaan haasteet ovat mielen tasolla, henkisiä haasteita. Silti ihan sama luonnon kiertokulku ohjaa ja rytmittää myös henkistä kasvua. Kysy itseltäsi nyt, että onko sisimmässäsi mahdollisesti piilossa oleva katkeruus, suru, kauna, kaipuu, haikailu, tuomitsevaisuus, viha, itsesääli tai huonommuuden tunne sinulle tarpeellista? Mitä ne sinulle antavat vai kuluttavatko vain? Olisiko niistä aika päästää irti?

Tiesitkö, että tilaisuudet ja mahdollisuudet avautuvat elämääsi paljon helpommin ja suuremmin sen jälkeen, kun sisimmässä on tilaa ottaa vastaan? Jos sisimpäsi on täynnä käsittelemättömiä ja hyväksymättömiä tunteita, tapahtumia ja ylipäätään taakkaa menneisyydestä, ei maailmankaikkeus voi antaa sinulle enempää, ennen kuin vanha on käsitelty ja poistettu.

Ihmisen sisin on kuin jätteenkäsittelylaitos. Sinne kertyy päivittäin paljon tavallista roskaa, jotka palavat iloisesti tuhkaksi, eikä niistä jää mitään ongelmia itsetuntoon, minäkuvaan, ajatusmalleihin, tunteisiin tai mihinkään mikä heijastuisi negatiivisesti tulevaisuuteen. Asioista päästään yli ja eteenpäin. On kuitenkin paljon tilanteita, jotka saavat aikaan niin voimakkaita tunnereaktioita, ettei niitä osaa tai pysty käsittelemään heti. Silloin mielen selviytymiskonsti on siirtää sivuun sellainen, joka on siinä hetkessä liikaa. Ne ovat ongelmajätettä, jotka jäävät johonkin nurkkaan odottamaan erikoiskäsittelyä. Joskus kuitenkin nurkat täyttyvät. Joskus täyttyy kellarikin ja kaikki ylimääräinen varastotila. Ennen pitkää tulee jokaisella vastaan hetki, kun täytyy alkaa käsittelemään ongelmajätteitäkin. Se hetki näyttäytyy usein fyysinä kipuina, sairauksina, henkisenä väsymyksenä, alakulona, masennuksena ja loppuunpalamisena.

Oletko koskaan miettinyt kaamosmasennusta tai vuodenaikamasennusta, millä nimellä sitä sanotaankaan? Johtuuko se ainoastaan auringonvalon vähenemisestä? Voisiko osa syy kaamosmasennukseen olla juurikin se, että loppuvuodesta ongelmajätteet ilmoittavat tunteiden kautta, että olisi käsittelyn aika, me ollaan vieläkin täällä? Jos vihjettä ei ymmärrä ja yrittää piilottaa sen, se vain vahvistuu. Mieli mustenee samaa tahtia, kun syksy etenee ja valo vähenee. Kehokin ilmoittelee kolotuksilla, jäytämisillä ja erilaisilla flunssilla, että kuormaa olisi purettavaksi asti.

Piilotettujen asioiden käsittelyä ei pidä säikähtää, ei se meidän keinoilla ole mitään tietoista puurtamista ja tuskassa vellomista, kaikkea muuta. Oma kokemuksemme on se, että meidän energiahoidoissamme (olivatpa ne sitten kanavoituja energiahoitoja tai energiahoitokuunteluita) ei välttämättä tiedä tai tunne mitään hoidon aikana, mutta niiden jälkeisinä päivinä saattaa helposti purkautua itkua ilman syytä. Syyt ovat tietenkin niitä tiedostamattomia “ongelmajätteitä”, joita energiahoito on käsitellyt, hoitanut ja puhdistanut. Niihin sitoutunut tunne-energia vapautuu usein kyyneleinä lopullisesti ulos. Joskus käy niin, että näitä vapauttavia itkuja tulee vasta viikkojen kuluttua hoidosta, kaikilla ei ollenkaan. Voi myös huomata vasta muutaman kuukauden kuluttua hoidosta/hoitosarjasta, että miten onkaan kevyt olla ja miettiä, että missä onkaan se tuttu, jatkuvasti elämässä ollut taustasynkkyys, ahdistus ja alakulo?

Tämä vaihtelu johtuu siitä, että jokainen hoitokerta toimii vastaanottajan korkeimmaksi parhaaksi. Silloin, jos sisimmässä oleva kuorma on liikaa käsiteltäväksi, ei sitä nosteta tietoiseen mieleen, vaan puretaan hellävaraisesti pois, pikkuhiljaa ja huomaamatta. Toisinaan voi sitten jopa kuukausien kuluttua tulla unien kautta jotain vihjeitä siitä, mitä sisimmästä on hoidettu, mutta siinä vaiheessa mielikuviin ei enää liity voimakkaita tunteita, vaan ne ovat vain kuvia.

Entä ellei sisimmän ongelmajätteitä koskaan hoideta, paranneta, puhdisteta ja vapauteta valoon, mitä siitä seuraa? Se näkyy kaikkialla maailmassa ympärillämme tälläkin hetkellä. Pahaa oloa, turhautumista, stressiä, stressiperäisiä sairauksia, mielen järkkymistä, ylikuormitusta, masennusta, välipitämättömyyttä ja monentasoista fyysistä, emotionaalista ja henkistä tuskaa. Kaikkialla.

Siksi me tätä työtä teemme 🙏