Mikä on suurin tekijä sisäisessä rauhassa, läsnäolevassa hetkessä elämisessä, henkisessä tasapainossa ja jopa valaistumisessa?
Onko se yhteys enkeleihin? Usko korkeampiin voimiin? Valonauttajien ohjaus? Oman Korkeamman Minän kuunteleminen? Usko Jeesukseen? Usko johonkin muuhun? Mihin?
Vastaus löytyy aina sisäpuolelta, niin nytkin.
Vastaus on yhteys omaan Korkeampaan Minään eli Sieluun, Viisaampaan itseen, Ykseysminään tai millä nimellä ikinä omaa korkeampaa tietoisuuttaan haluaakaan kutsua.
Miten yhteys luodaan, se mahtaa olla vaikeaa? Ei kai sellaiseen normaali ihminen pysty? Ainakaan arjen keskellä, tavallisessa elämässä? Tuohan kuulostaa vaikealta ja siltä, että se on täysin irrallaan tavallisen ihmisen elämästä. Jotkut harvat ja onnekkaat voivat tuollaista saavuttaa, mutta ei tavalliset ihmiset, eikö niin? Kirjoista voi lukea, mutta ei itse kokea. Tai jos kokeekin, niin leimataan hulluksi ja hurahtaneeksi.
Onko se todella näin?
Ei, kokemus on mahdollista kaikille, jokaiselle. Minulle ja sinulle, meille ja teille, kaikille.
Ei varmasti ainakaan mitenkään helposti, ilman uhrauksia, ilman luopumista jostakin tärkeästä?
No, tämä onkin totta. Luopua pitää ja se on välillä vaikeaa. Mutta kuinka luopua ja mistä tietää, mistä pitää luopua? Sinun ei koskaan tarvitse luopua mistään tärkeästä, vain tarpeettomasta ja turhasta painolastista. Lopulta sinun ei tarvitse luopua kuin sisälläsi olevasta tyhjyydestä.
Ihmiselämän suuria mysteereitä on se tyytymättömyys, mikä syvältä sisimmästä kumpuaa. Vaikka kaikki mahdolliset toiveet olisivat toteutuneet, löytyy aina jotain, mikä ei ole hyvin.
Jos on lapseton, kaipaa lapsia, kun on lapsia, toivoo hiljaisuutta ja rauhaa.
Kun on yksin, toivoo puolisoa. Kun on puoliso, tulee hetkiä, että kaipaa yksinäisyyttä. Kun asuu vuokralla, haaveilee omasta talosta. Kun on oma talo, kaipaa samanlaista vapautta kuin vuokralla asuessa on.
Kun on töissä, kaipaa aikaa. Kun on aikaa, kaipaa töitä ja tekemistä jne. Tähän voi keksiä mitä tahansa vastakkaisia pareja ja kaikki pitävät paikkansa jollakin tasolla. Eivät tietenkään koko aikaa samat, vaan aina elämän mukaan vaihtuvat, heijastaen sisimpäsi perustyytymättömyyttä fyysiseen maailmaasi. Sen vuoksi kaikki saavutetut haaveet lakkaavat ennen pitkää tuntumasta saavutuksilta. Ensin ne alkavat tuntumaan tavallisilta, sen jälkeen tylsiltä ja sitten alat haaveilemaan jostain muusta.
Toisaalta tämä tyytymättömyys toimii motivaattorina ja piiskaa sinua eteenpäin elämässäsi, mutta siinä on myös toinen puoli. Se, että et koskaan löydä täydellistä sisäistä rauhaa, onnea ja tyytyväisyyttä juoksemalla ainoastaan maallisten asioiden perässä.
Sisimmässäsi on aina se tietty tyhjyys, vaikka sinulla olisi kaikkea, mitä ikinä olisitkaan toivonut.
Mikä sen tyhjyyden sitten täyttää? Mihin se loputon kaipuu ohjaa?
Lopulta, jos et ole karannut kaukomaille tai merille, tai vaikka olisitkin ja olisit löytänyt tyhjyyden vasta ns. pitkän kaavan kautta, alat kääntymään sisäisen minäsi puoleen etsiäksesi vastauksia. Tämä sama etsiminen ajaa monet etsimään vastauksia myös eri uskontojen parista, mutta harva sitä kautta löytää etsimänsä.
Miten itsensä löytää?
Täytyykö lähteä Intiaan? Tiibetiin? Kiinaan? Helluntaiseurakuntaan? Naapurin kanssa kirkkoon?
Ei tarvitse. Ei tarvitse lähteä minnekään. Olet koko ajan se, mitä yrität etsiä. Ei tarvitse löytää, tarvitsee vain avautua sille tietoisuudelle, joka jo olet. Tämä tietenkin kuulostaa irralliselta humpuukilta ja löysiltä sanoilta, sillä se ei todella tarkoita yhtään mitään, ennen kuin se alkaa tarkoittaa. Samat sanat sanotaan lukemattomissa kirjoituksissa, mutta vain harva löytää muinaisista teksteistä sen polun, jota seuraamalla löytää etsimänsä.
Meillä on tarjota helppo ja vaivaton polku. Sekään ei tietenkään ole täysin automaattinen, eikä toimi ilman omaa tahtoa ja vaivannäköä. Jokainen polku vaatii valinnan, että todella haluaa sitä polkua kulkea ja, että on tosissaan kulkemassa.
Miten käytännössä? Mitä tämä helppo tie vaatii? Miksi meidät on tässä ajassa valjastettu Valonauttajien äänitorviksi?
Asia on äärimmäisen yksinkertainen.
- maadoitus ja suojaus päivittäin (Askel 1 – Jakso 1/4).
- päivittäinen harjoitus (Askel 1:n visualisaatiot).
- kahden ensimmäisen kohdan lisäksi meditoi, jos siltä tuntuu.
- meidän energiahoitomme. Boostaavat kaikkea sinussa ja toimivat oikopolkuina matkallasi kohti valaistumista.
Päivittäinen harjoitus on se polku, joka vie sinut perille, täyttää tyhjyyden, antaa tarkoituksen ja lopulta olet se täydellinen jumalainen sinä, joka todellisuudessa olet. Silloin olet pudottanut itsestäsi kaiken tarpeettoman pois. Meidän hoidot toimivat rakettimoottorina tällä polulla. Ne lyhentävät matkaasi vuosilla, vuosikymmenillä ja jopa useilla elämillä.
Kuinka nämä neljä kohtaa sopivat tavalliseen arkeen?
Erittäin helposti ja kevyesti, sillä jo ensimmäisen kohdan toteuttaminen antaa voimaa, aikaa, tasapainoa ja harmoniaa kaikkeen elämään. Lisäksi tämä tieto on suppeammassa muodossa saatavilla ihan ilmaiseksi suljetussa Fb-ryhmässämme Valkoisen Liekin Voima – Ylösnousemuksen portaat Tiedostot välilehdeltä. Voit aloittaa sieltä ja lähteä sitten mukaan Askel 1:n, jotta opit pitämään energioistasi huolta ihan itse, ihan koko ajan. Tai sitten voit vain lähteä Askel 1:n mukaan samantien.
Visualisaation kuuntelu. Aluksi se voi tuntua rasittavalta ajatukselta, ajantuhlaukselta, sellaiselta, joka vaatii hirveästi järjestelyä ja vaivannäköä. Viikon kuluttua se tuntuu kuin synttärikakulta joka päivä. Visualisaatio on asia, joka antaa puolessa tunnissa 12 tunnin energian, se tuo jokaisella kuuntelulla sisäistä rauhaa ja tasapainoa. Kun otat sen päivittäiseen elämääsi, otat elämääsi Itsesi. Todellisen Itsesi. Korkeamman Itsesi. Polun valaistumiseen. Tien ylösnousemukseen. Minä Olen -olemuksen. Tien, Totuuden ja Iankaikkisen elämän. Kaikki tämä puolen tunnin kuuntelulla päivässä ja maadoituksella sekä suojauksilla. Eikös olekin helppoa ja yksinkertaista. Ei tarvitse lukea kirjastollista henkisiä kirjoja, ei muuttaa Tiibettiin meditoimaan munkkien kanssa. Tarvitsee vain istua kuulokkeet korvilla puoli tuntia päivässä.
Kaksi muuta kohtaa ovat vain jos niitä kaipaat ja haluat. Ne auttavat ja nopeuttavat, mutta eivät ole mitenkään pakollisia. Jos olet joskus ajanut turbodieselillä ja vertaat sitä turbottomaan dieseliin, niin ero on sama. Molemmilla pääsee perille, mutta vain toisella voi ohitella ja ajaminen on hauskaa.
Hyvää kesän jatkoa
