Heippa Minä olen Roosa-Maaria

Minä törmäsin tähän perheeseen eräänä marraskuisena torstai-iltana vuonna 2015. Olin ollut kadulla hyvin, hyvin pitkään, ja voimani olivat todella vähissä. Jotenkin kuin ihmeen kaupalla sain voimia hoipperehtia lähimpään paikkaan, missä oli ihmisiä. Se oli S-Market Alavuden parkkipaikka. Oli kylmä viima, olin peloissani, nälissäni ja minulla oli suuria kipuja.
Kaupan edessä oli ihmisiä, niitä tuli ja meni, ja yritin saada heidät kiinnittämään huomionsa minuun. Kävelin aivan liukuovien eteen, ja kiehnasin hoiperrellen ihmisten jalkoihin. Pyysin viimeisillä voimillani apua.
Minua niin väsytti. Ihmiset kulkivat ohi, väistelivät minua. Jotkut ihmiset kerääntyivät ympärilleni, ja puhuivat kuinka minä olen surkean näköinen, likainenkin kuulemma, ja olen kulkenut pitkän matkan.
Minua luultiin pennuksi, olin niin pieni ja laiha. Haisin tosi pahalta. Yritin siitä ringin keskeltä saada jonkun ottamaan minut syliinsä ja vievän turvaan. Aina kun otin askeleen heitä kohti, he jotenkin vain perääntyivät. Sitten kuului kirkas ääni, joka sanoi, että ”No mutta kukas sinä olet?”
Iso setä otti minut syliinsä, hän kertoi nimekseen Teemu. Vieressä seisoi täti, joka sanoi nimekseen Piia. Heidän vierellään oli 5 lasta, jotka sanoivat minua söpöksi. Ei minua ollut pitkään aikaan kukaan sanonut söpöksi, vai olikohan koskaan? Minähän olin likainen, haiseva katti, jossa oli ties mitä loisia.
Lasten silmät olivat niin kirkkaat ja viattomat, ja pieni poika näistä lapsista alkoi itkeä. Hän sanoi vanhemmilleen, että ”Ei jätetä sitä tänne, me ei voida jättää sitä tänne. Äiti, sano että me otetaan tuo pieni kotiin turvaan.” Piia lohdutti lastaan ja sanoi, etteivät he tokikaan aio minua jättää siihen, vaan he aikovat etsiä minun kotini.

Ihmiset, jotka olivat kerääntyneet ympärilleni, ihmettelivät mistähän kaukaa minä olen tullut, kun olen niin huonokuntoisen näköinen. Piia kuului sanovan, että minusta täytyy tehdä ilmoitus, että minut saataisiin kotiin. Joku ihmisistä kysyi ihmetellen, että ”Missä tällaisista voi ilmoittaa?” Piia vastasi, että hän ottaa minusta kuvan ja laittaa sen heti nettiin, josko omistaja löytyisi. Minä niin pidin siitä, kun Piia sanoi päättäväisesti, ettei minua voi jättää ulos, sillä minä en pärjäisi enää yksin.
Joku ihmisistä kyseli, ”Mihin sen sitten voi viedä?” Samassa Teemun lämmin käsi rapsutti ja lämmitti minua, olin niin kylmissäni. Piia ja Teemu toistelivat lausetta, josta olen kiitollinen. ”Tämä kissa on kärsinyt tarpeeksi, jos ei häntä kukaan kaipaa, me annamme hänelle kodin.” Teemu katsoi minua lempeästi silmiin, ja sanoi päättäväisesti, että ”Sinä saat nimen Roosa, ja nyt me Roosa lähdetään apteekin kautta kotiin syömään ja pesulle.” Kun Teemu lähti kävelemään autoa kohti, joku kaupasta tuleva huikkasi hänelle, että ”Aiotko todella viedä sen kotiinne? Se kissa oli tuossa jo silloin, kun menin kauppaan.” Teemu vastasi, että ”Totta kai, ei tätä voi tänne jättää.”
Kaikki viisi lasta hihkuivat onnesta vanhempiensa päätöstä ja minä olin niin onnellinen Teemu nosti minut autoon. Makoilin narukeränä vänkärin istuimella ja Piia meni takapenkille lasten kanssa. Teemu ajoi apteekkiin, ja me kaikki muut odotettiin autossa sen aikaa. Minulla oli jo paljon parempi olo. Auto oli lämmin ja lapset kehuivat Piian kanssa minua urheaksi tytöksi. Tämä perhe tuntui tosi kivalta
Kun pääsimme kotiin, Piia kantoi minut taloon sisälle. Hän kuului sanovan, että hän antaa minulle nyt ruokaa ja juotavaa. En meinannut malttaa odottaa Me mentiin kylppäriin, ja sain siellä heti matolääkkeen, jonka otin nätisti vastaan, ja sain myös tosi herkullista kissan lohiruokaa, vettä ja kissanmaitoa.
Kun olin syönyt, perheen kissa Jumbo 8kk kävi katsomassa minua, me haisteltiin toistemme nekkuja, hän tuntui kivalta kaverilta. Jumbo makasi hetken minun vieressäni ja hän sanoi, ettei minulla ole mitään hätää, nämä ihmiset ovat tosi turvallisia ja kivoja.

Hän lisää, että koirakin on tosi kiltti, vaikka onkin iso.
Jumbo kertoi, että hän oli muuttanut tähän perheeseen 3kk sitten, koska hän halusi vaihtaa kotia. Hän oli ilmestynyt eräänä päivänä portin taakse, ja päättäväisesti jäi tähän perheeseen. Hänen omistajansa löytyi parin viikon jälkeen, mutta Jumbo oli päättäväinen eikä suostunut lähtemään takaisin. Niinpä tämä perhe oli ostanut Jumbon tältä edelliseltä omistajalta. Jumbo kertoi, että tämän perheen lapset, 4 poikaa ja 1 tyttö ovat iloisia, äänekkäitä, mutta suunnattoman rakastavia. He olivat iältään 8v, 7v, 7v, 6v ja 5v.
Jumbo kertoi myös, että tähän perheeseen kuuluu 10-vuotias iso koira, Kultainen noutaja Reetu, joka on myös tosi kiltti. Minä kerroin Jumbolle, että minä pelkään koiria.
Pian Piia ja Teemu toivat tämän Reetu-koiran kylpyhuoneen ovelle. He sanoivat, että on reilua näyttää minut heti Reetulle. Minua pelotti, mutta Teemu sanoi, ettei ole mitään pelättävää. Minä pelkäsin Reetua tosi paljon, ja kun se tuli, sähisin sille kovasti ja nostin karvat pystyyn. Reetu ei oikein välittänyt minusta, katsoi vain, hörähti ja lähti pois. Piia kuului sanovan, että Reetu oli mennyt odottamaan herkkukaapilta koirien hammasharjaa palkaksi. Seuraavaksi Teemu laittoi minulle korvapunkkilääkkeen, ja pesi minut suihkussa. Lämmin vesi tuntui niin ihanalta.
Suihkun ja kuivauksen jälkeen sain lisää ruokaa. Olisin syönyt vaikka kuinka paljon kerralla, mutta Piia sanoi että minä saan pieniä annoksia mutta usein, etten oksentaisi. Ruoka ei kuulemma lopu kesken tästä talosta koskaan. Samalla kun Piia jutteli minulle, hän puhdisti minun rähmivät silmäni ja vuotavat haavani ja nenäni.
Teemu sanoi, että minulla on tosi kova flunssa. Hän pyyhki minun nenääni usein, se kun vuoti koko ajan. Minä olin jo tottunut tähän tukkoiseen ja kipeään oloon. Aina, kun minä kehräsin ja hengitin nenäni kautta, minun nenästäni tuli kuplia. Syödessäni hengitin suun kautta, ja lapset sanoivat, että minä kuulostan röhkivältä possulta. Yksi lapsista korjasi, että minä kuulostin kuulemma suloiselta röhkivältä possulta
Sitten minä kävin nukkumaan. Kylpyhuoneen lattialämmitys tuntui ihanalta, samoin aina valmiin kiukaan tuoma lämpö saunassa. Minä jo ajattelin, olenko minä taivaassa? Minulla oli turvallinen olo, minulla oli syötävää ja juotavaa edessäni, minä olin puhdas ja minusta tuntui, että minusta välitetään
Illalla minulle tuli pissahätä, ja minä kävin saunan lattialla pissalla. Teemu tuli ja näytti minulle hiekkalaatikon. Oli hän sen näyttänyt minulle ennemminkin, mutta en minä osannut yhdistää, että se liittyisi minun pissaamiseen. Hassu setä, minä ajattelin, että se oli joku Teemun oma aarrepaikka, minkä hän halusi minulle esitellä

Minä jäin nukkumaan saunan lattialle. Nukuin kuin tukki koko alkuyön, ja sitten keskellä yötä minä halusin mennä kiittämään Piiaa ja Teemua, ja minä menin heidän sänkyynsä, heidän väliinsä. Teemu heräsi yöllä siihen, kun meidän nenämme olivat vastakkain. Hän sanoi, että ”Heippa rakas. Kiva kun tulit viereen.” hän otti tassustani kiinni ja niin me nukuimme aamuun saakka. Piia silitti minua välillä, ja muistutti, että kaikki on nyt hyvin. Minulla oli niin turvallista olla siinä heidän välissä
Aamulla me lähdimme Seinäjoen eläinklinikalle. Piia kertoi, että hän oli varannut minulle ajan parhaimmalle eläinlääkärille ja minut tutkitaan siellä, koska minä olen niin kipeä. Matka klinikalle kesti tunnin.
Minut punnittiin, painoin 2kg vaikka olin syönyt jo tosi paljon. Lääkäri tutki minua, ja hän sanoi, että minä olen elänyt pitkään kadulla. Olin aivan luuta ja nahkaa, lukuun ottamatta isoa pömppömahaani.. Hän tunnusteli massuani ja sanoi epäilevänsä, että siellä on pentuja, tai minulla on vatsakalvontulehdus tai sitten se on vain täynnä matoja. Piia ja Teemu halusivat minulle perusteellisen tutkimuksen ja minut ultrattiin ja otettiin röntgenkuvat ja verikokeet. Näistä selvisi, että minun masuni oli täynnä kaasua ja matoja. Munuaisarvoni olivat vähän huonot ja tätä tultaisiin seuramaan.
Takapääni on ollut jo pitkään tosi kipeä, ja lääkäri sanoi, että siellä on kaksi räjähtänyttä anaalirauhasta, siksi kipu on niin valtava. Hän määräsi minulle antibioottikuurin kovaan flunssaan, ja takapään haavoihin, ja sain myös nestemäisen korvapunkki + suolinkaislääkkeen, joka laitettiin turkkiini. Lääkäri kertoi myös, että minä olen saanut tällin kasvoihini, etuhampaani puuttuvat ja kasvoissani on paljon haavoja. Korvastani on pala pois ja hännästäni puuttuu 10cm. Minulla on pieni töpöhäntä. Röntgenkuvassa näkyi myös, että yksi kylkiluuni on katkennut.

Minun ikääni on vaikea arvioida, kun minulla ei ole etuhampaita. Lääkäri arvioi minut 5-10-vuotiaaksi. Hän varoitti Piiaa ja Teemua, että vaikka minä olen nyt suojassa ja turvassa, he voivat herätä joku aamu ja löytää minut kuolleena. Olin niin huonossa kunnossa, että selviytyminen olisi vielä pitkään vaakalaudalla. Kun pääsimme takaisin kotiin, minä menin heti saunan lattialle makaamaan. Siellä on tosi hyvä nukkua, siellä on lämmin, siellä on turvallista, siellä on myös koko ajan ruokaa ja juotavaa.
Piia ja Teemu olivat laittaneet minusta monta ilmoitusta Facebookiin ja eri ryhmiin, josko joku kaipaisi minua. Tuhannet ihmiset tykkäsivät ja jakoivat heidän julkaisunsa, ja jo pelkästään heidän yrityksensä sivujen, Valkoisen Liekin Voiman kautta yli 250 000 ihmistä on nähnyt minun kuvani ja tietoni. Kukaan ei ole kuitenkaan kaivannut minua.
Piia ja Teemu siirsivät toimistonsa tänne kotiin, ja tekivät töitä olohuoneessa, että he ovat koko ajan minun lähelläni. Tämä tuntui kovin turvalliselta ja lämpöiseltä.
Piia ja Teemu saivat satoja yhteydenottoja, kannustavia, kiitollisia ja rakkaudellisia viestejä, ja minusta tuntuu, että yksi minun tehtäväni oli nimenomaan avata ihmisten sydämiä. Minua hieman pelotti mitä sitten tapahtuu, jos kukaan ei kysele minua, mutta Piia ja Teemu kertoivat, että he pitävät minut, jos minua ei kukaan kaipaa. En joudu enää kadulle enkä kylmyyteen. Heidän perheessään ja sydämissään on kuulemma tilaa
Voi, minä muistan, kun minä olin ollut yhden päivän tässä perheessä, Teemu otti minut syliini, antoi minulle suukon ja sanoi, että ”Sinä Roosa olet aivan yhtä tärkeä meille kuin Jumbo ja Reetukin. Älä koskaan unohda sitä.” Teemun lauseeseen yhtyi koko perhe ja he tekivät ryhmähalin, enkä minä meinannut uskoa sitä todeksi
Ensimmäisen kuukauden minä vain nukuin. Jaksoin juuri ja juuri sähistä Reetulle, jos se tuli lähelleni. Ei hän koskaan tullut metriä lähemmäs, mutta minä pidin silti varani. Reetu antoi minulle aikaa ja tilaa, eikä koskaan tullut saunalle, jonka olin ottanut turvapaikakseni. Voimani olivat niin vähissä, että kun kävin kakalla hiekkalaatikolla, minä lysähdin sen jälkeen makaamaan kuin sammakko, en jaksanut liikkua mihinkään. Isäntäväki nosti minut siitä aina nukkumaan saunan lämpöiselle lattialle. Vietin päiväni, iltani ja yöni nukkuen ja syöden. Voi että minä olin väsynyt! Niin moni joka oli minun kuvani nähnyt, sanoi ja kirjoitti Piialle ja Teemulle, että on hyvin todennäköistä, että minä en elä kauaa, olin niin huonossa kunnossa. Minä kuitenkin parannuin, vähitellen

Jumbo makasi sinnikkäästi minun vierelläni. Hän tiesi, että minä olin kipeä ja väsynyt, ja minä tarvin lepoa paljon. Hän antoi minulle aikaa kerätä voimiani.
Piia teki minulle enkelihoidon, joka oli tosi ihana kokemus. Minä makasin hoidon ajan kyljelläni ja niiskutin. Sitten nukahdin ja kehräsin rauhallisena ja onnellisena. Piia sanoi minulle, että minä tarvitsen vielä monta hoitoa, sillä olen kokenut niin paljon kaikkea eläessäni kadulla. Jokainen hoito kuulemma parantaa ja poistaa ikäviä muistoja ja tunteita, juuri niin paljon, mihin minä itse olen valmis, mikä on minun korkeimmaksi parhaakseni. Minä tarvitsen paljon aikaa toipua, sen minä ainakin tiedän. Minä olin ja olen edelleen jokaisessa heidän ryhmäkaukohoidossaan vastaanottajana.
Muutaman päivän kuluttua Piia ja Teemu tekivät erään ryhmäkaukohoidon, jossa olin vastaanottajana. Piia ja Teemu olivat tottuneet jo siihen, että minä vain nukun, nukun ja nukun, mutta kun tämä hoito oli ohitse, minä olin todella virkeä Minä jaksoin liikkua ja tutkiskella tätä isoa kotia, ja tein tuttavuutta myös Reetuun. Väsy tuli kuitenkin taas pian, ja jälleen minä nukuin ja paljon. On kuitenkin jotenkin todella vapauttavaa ja huojentavaa, kun pelkoni Reetua kohtaan on yhtäkkiä tipotiessään. En tiedä tähän syytä, mutta tuon toisen hoidon jälkeen minulla on jotenkin vain niin turvallinen olo, vaikka Reetu on vieressäni. Elämä on ihmeellistä

Piia laittoi kodinhoitohuoneeseen soimaan meditaatiomusiikkia minulle repeatina. Se on levy, joita he käyttivät hoidoissaan ja visualisaatioissaan. Piia silitti minua, ja kertoi että tämä musiikki parantaa minua ja se nostaa minun värähtelyäni. Se on ihanaa musiikkia
Joka päivä tämä perhe antoi minun olla rauhassa saunalla, he huolehtivat, että minulla oli koko ajan ruokaa ja juotavaa, ja he kävivät juttelemassa minulle ja silittämässä minua.
Joka ilta Piia tai Teemu kävi hakemassa minut olohuoneeseen heidän kanssaan sohvalle ja he rapsuttivat minua.
Ensimmäisinä iltoina minä viivyin siinä vain hetken, mutta vähitellen minä pidensin ja pidensin aikaani sohvalla, ja lopulta Piia ja Teemu menivät jo itse nukkumaan ja minä jäin vielä sohvalle.
Siitä minä sitten hipsin yöllä saunalle. Ai niin, tämä perhe purki saunan lauteet pois, ja tekivät saunasta minulle huoneen. He huomasivat miten paljon minä tykkään olla saunan lattialla, ja he sanoivat, että he kyllä pärjäävät ilman saunaakin. Minun hyvinvointini menee kuulemma heidän saunomisen edelle.
Minä parannuin kovasta flunssasta, oli mahtavaa saada hengitettyä nenän kautta Nenäni ei myöskään vuotanut enää eikä minun tarvinnut aivastella koko ajan. Piia ja Teemu pesivät minun takapuoleni usein, se auttoi anaalirauhasia parantumaan. Siitä hommasta minä en oikein tykännyt, mutta tiesin että he tekivät sen hoitaakseen minua, joten hyväksyin sen.

En olisi koskaan osannut edes kuvitella, että minä olisin jollekin näin tärkeä, mutta tässä perheessä minä olen jokaiselle tärkeä, aivan yhtä tärkeä kuin jokainen muukin. Piia ja Teemu kuuluivat sanoneen lapsilleen, että rakkaus ei koskaan vähene rakastamalla, se ainoastaan lisääntyy rakastamalla. Ja minä olen todennut tämän oikeaksi
Minä olen saanut osakseni valtavan paljon rakkautta, hellyyttä ja huomiota, sain jopa oman joulukalenterin, josta olen saanut joka päivä oman kissojen herkun. Jumbo ja Reetukin saivat omat kalenterinsa, joten kumpikaan ei tullut vaatimaan minun herkkuani Piia, ja hänen lapsensa Emma ja Miska lauloivat aina yhtä ihanaa laulua, kun he kävivät minua silittämässä. Se on Johanna Kurkelan ”Rauha rakkaani” laulu. Sen kertosäkeen sanat ovat niin ihanat, minä todellakin saan aivan turvallisesti vain nukkua ja kerätä voimiani.
”Rauha rakkaani, nuku vaan, valvon sun unta, vartioin sinua.
Aarteeni, nuku vaan, ei ole huolta, suojelen sinua…
Aamulla jutellaan…
Rauha rakkaani nuku vaan, nuku vaan…
Mä vartioin sua…”
(Johannan laulun voi kuunnella kokonaisuudessaan tästä linkistä https://www.youtube.com/watch?v=7kfB0NLvVng )
Myös perheen muut lapset kävivät katsomassa minua usein. Joona vietti pitkiäkin aikoja saunalla minua silitellen, Juho ja Jere silittivät minua kovasti, kun minä olin sohvalla. Aikuiset olivat sanoneet lapsille, että yksi kerrallaan saa silittää minua, siksi lapset osasivat niin hienosti vuorotella, ja tämä tuntui minustakin kaikkein parhaimmalta Eniten minä pidän siitä, kun minun päälakeani tai leukaani rapsutetaan

Kun olin ollut reilun kuukauden tässä uudessa kodissa, olin virkistynyt todella paljon ja minä jaksoin jo seurailla mitä ympärillä tapahtuu. Jaksoin myös alkaa pestä itseäni. Jaksoin myös vähän leikkiä ❤️ Piia ja Teemu veivät minut jälleen eläinklinikalle tarkistukseen. Olin tuplannut painoni ja veriarvot olivat hyvät. Lääkäri sanoi, että minun munuaiset ovat olleet niin kovilla silloin, kun elin kadulla, mutta nyt ne pikkuhiljaa normalisoituvat.
Piia ja Teemu ovat lasten kanssa hoitaneet minua niin suurella rakkaudella. Minä todellakin nautin näistä juhlapöydän antimista oikein kunnolla, ja olen syönyt koko nälkäkuurini edestä Itse asiassa minulla oli sellainen tapa, että jos joku tuli minua katsomaan saunalle ja minä nukuin, minä nousin heti syömään. Minä vain pelkäsin, että ruoka katoaa kupista, jos minä en syö sitä. Vähitellen olen huomannut, ettei se mihinkään häviä, tai jos se loppuu, isäntäväki tuo sitä minulle kyllä lisää, ihan varmasti tuovat Aina joinakin öinä minä hyppään Piian ja Teemun sänkyyn, ja siinä me nukutaan porukalla. Reetu makoilee monesti sängyn jalkopäässä, ja me mahdutaan molemmat siihen oikein hyvin ❤️

Lääkäri määräsi minulle vielä yhden matokuurin, ja hän sanoi, että hänen aikaisempi arvionsa minun iästäni on ollut aivan liian alhainen. Minä olenkin reilusti yli 8-vuotias, ehkä jopa yli 15v. Minä olen Roosa-mummu Tämän lääkärireissun myötä minun ruokani vaihtui nopeasti senioriruokaan.
Samaan aikaan aloin viettää aikaa enemmän olohuoneessa ja lastenhuoneissa. Olen myös jaksanut leikkiä Jumbon kanssa yhä enemmän, vaikka kyllä minä vielä tarvitsen paljon lepoakin. Ikä sekä rankka menneisyys kipuineen ovat yhdessä vaatineet hurjasti lepäämistä ja voimien takaisin keräämistä.
Kerran Reetu tuli vähän liian lähelle minua, kun minä nautin takkatulesta. Reetun mielestä me olisimme molemmat mahtuneet hänen nahkapunkkaansa takan eteen, mutta minun mielestäni se paikka kuului minulle. Minä läppäsin Reetua muutaman kerran tassuillani ja näytin mihin tämä muori pystyy. Reetu ei tosin siitä välittänyt, hän käänsi selkänsä minulle, siellä on kuulemma paksumpi nahka mitä lätkiä Kyllä me sitten lopulta mahduttiin molemmat nauttimaan takkatulesta

Kun Piia ja Teemu pelastivat minut, seuraavana päivänä alkoi sataa lunta, ja sitä satoi, satoi ja satoi. Lunta tuli yli puoli metriä. En olisi mitenkään selvinnyt enää yhtäkään yötä luonnon armoilla. Ei minulla ollut voimia metsästää mitään, ei minulla ollut voimia liikkua. Minä olin aivan elämän ja kuoleman rajamailla. Olin heikko ja avuton. Olin niin väsynyt.
Nyt minä olen onnellinen. Minulla ei ole kipuja, minulla on lämmin, minulla on ruokaa ja juotavaa saatavillani, minua rakastetaan, minua arvostetaan, minua kunnioitetaan, minusta välitetään.
Kolmesta asiasta olen varma –
Minä Olen Tärkeä ❤️
Minä ansaitsen Rakkauden ❤️
Ulos en enää jalallani astu, paitsi ulkotarhaan, jonka Teemu rakensi meille kissoille ❤️

Elämänmuutoksestani on nyt aikaa 4 vuotta. Paljon on tapahtunut, ja minä olen edelleen maailman onnellisin mummo. Enhän minä juuri muuta tee, kuin nukun ja syön, mutta näin minä nautin eläkepäivistäni täysillä.
Olen saanut myös paljon uusia kissakavereita. Kesällä 2016 haavoittunut ja nälissään oleva löytökissa Julius etsi tämän perheen käsiinsä ja hän sai jäädä meille asumaan. Meistä tuli kaverit. Tästä ei mennyt kuin muutama kuukausi, kun perhe sai puhelun, että 5 villikissanpentua on ryöminyt ladon alta ja heidät ammutaan seuraavana päivänä, jos ei kotia löydy. Isäntäväkeni ei miettinyt hetkeäkään, vaan he ottivat pennut meidän kotiin. Minä sain ja saan toimia mummon roolissa pennuille. Meitä oli sitten yhteensä 8 kissaa.
Pian tuli Jumbon aika lähteä taivaaseen ja minä, Julius, sekä pennut Piki, Pippuri, Sulo, Siru ja Batman kaipaamme häntä perheemme kanssa, mutta tiedämme myös, että se oli Jumbon aika lähteä. Hän avasi kissakorkin tässä perheessä auki, ja teki tärkeän tehtävänsä. Terveisiä Jumbolle sinne jonnekin

Rakkaudella, Roosa-Maaria
Tänään 10.2.2020 tuli minun vuoroni jättää tämä maallinen taso ja nousta taivaisiin. Viimeisen yön vietin Piian ja Teemun välissä ja turvallisessa kainalossa, ihan samoin kuin silloin ensimmäisenä yönä, kun he olivat minut löytäneet. Kun aamu koitti, olin valmis lähtemään. Kiitos kaikille teille, jotka minun matkaani olette seuranneet ja minulle terveisiä lähettäneet Ne kaikki tulivat aina perille