Häpeä on meille kaikille tuttu tunne, sillä kaikki me olemme joskus tehneet tai sanoneet jotain sellaista, jota jälkeenpäin olemme katuneet. Se on ihan oikein. Niin elämän kuuluukin mennä. Olemme tulleet tänne oppimaan kokemuksista ja tuntemaan tunteita. Olemme tulleet käyttämään vapaata tahtoa eli olemme tulleet tänne mokailemaan. On olemassa monta ylevää teoriaa elämäntarkoituksesta, mutta niin karun yksinkertaista kuin se onkin, olemme syntyneet tänne kokemaan kaikenlaisia asioita ja käyttämään vapaata tahtoa eli mokailemaan ja oppimaan tekemistämme virheistä. Oppimisprosessissa häpeä onkin aivan korvaamaton apuri.
On täysin luonnollista ja normaalia, ihmisyyteenkin kuuluvaa, että välillä menee hermo ja tulee sanottua ja tehtyä jotain sellaista, joka paremmassa tasapainossa ollessa jäisi sanomatta ja tekemättä. On myös yhtä inhimillistä mokailla, munailla, tehdä virhearviointeja, saada järjettömiä ideoita, tehdä aliarviointeja ja ylilyöntejä, vääriä päätöksiä ja kyseenalaisia valintoja. Olipa kyse mistä vaan, sellaisen jälkeen on myös äärimmäisen normaalia ja tervettäkin tuntea itsensä typeräksi. Tuntea häpeää omaa käytöstään kohtaan. Inhottavaa, raastavaa ja lannistavaa häpeää, joka ei jätä rauhaan. Häpeän tunne pakottaa kohtaamaan omat valinnat ja ajattelemaan. Ajattelemaan ja viisastumaan.
Vastoin kuin siinä häpeän hetkessä tuntuu, niin häpeä on hyvä juttu. Sehän on jopa edellytys sille, että ymmärtää tehneensä jotain sellaista, mitä ei halua tehdä uudestaan. Häpeä ajaa meitä muuttamaan itseämme, koska se on tunteena niin voimakkaan epämiellyttävä. Teemme ja valitsemme takuulla seuraavalla kerralla toisin, että välttäisimme häpeän tunteen. Se uusikin valinta voi aiheuttaa häpeää, mutta toisesta syystä kuin ensimmäinen ja ajan mittaan opimme valitsemaan sen polun, joka ei tuota häpeää. Opimme kantapään kautta, toiset nopeammin, toiset hitaammin. Kaikki omalla ajallaan. Ei ole olemassa oikeita tai vääriä polkuja, on vain eri pituisia polkuja.
Mitä jos häpeää ei olisi?
Kuvitellaanpa hetki mikä olisi tilanne, jos häpeää ei olisi ollenkaan, ei olisi peiliin katsomista. Mikä silloin ajaisi kohti muutosta? Mikä muu kuin häpeä voisi olla se voima, joka pakottaisi meidät tarkastelemaan kriittisesti tekemiämme valintoja? Onko sellaista? Jos valintamme seurauksena joku toinen kärsii, emmekä tunne huonoa omaa tuntoa, emme häpeää tai katumusta, niin mikä osoittaa meille, että valinta ei ollutkaan loistava?
Ei mikään. Jos ei tunne häpeää ja kaikki on omasta mielestä hyvin, silloin kaikki jatkuu kuten ennenkin. Samat virheet toistuvat yhä uudestaan ja uudestaan. Emme opi. Emme voi oppia ilman häpeän tunnetta.
Entä jos viedään ajatusta vielä pidemmälle? Jos tunteekin ylpeyttä ja näkee oman toimintansa oikeutettuna ja kaikkien muiden vääränä? Onko silloin halukkuutta ja tarvetta muuttua itse? Ei varmasti ole.
Jos siis tunnet häpeää oikeissa kohdissa, ole onnellinen, ole kiitollinen. Sinulla on toimiva omatunto, joka ohjaa oikeaan suuntaan.
Entä jos häpeään jää kiinni?
Moniko on kuullut lapsena vanhempansa suusta sanat ”Osaatko edes hävetä?”, kun oikein lahjakkaasti rikkoi sääntöjä? Teemu kuuli tämän kysymyksen aika useinkin. Se onkin oikein hyvä kysymys, vaikka eipä siitä ikinä mitään hyötyä kasvatuksellisesti ollutkaan. Teemu oppi omaa polkua kulkien, kantapään kautta, ei muita kuunnellen. Mutta takaisin asiaan, pelkkä häpeä ei tietenkään auta yksistään yhtään mitään, se on vasta avain oppimiseen.
Joskus omatunto voi huutaa niin lujaa, että korvat halkeaa. Häpeä voi olla niin voimakas tunne, että se lamaannuttaa. Se saa sinut kalpenemaan, kulkemaan hartiat lysyssä, samalla kun sinulla on polttava syyllisyyden ja häpeän tunne solar pleksuksessa ja sydänchakrassa. Silloin haluaa ryömiä piiloon koko maailmalta, eikä kehtaa näyttää naamaansa kenellekkään. Tuo raastava vaihe on tarpeellinen tietyn ajan, mutta jos siitä tulee pysyvä tila, on se on yhtä haitallista kuin se, että ei osaisi hävetä ollenkaan. Silloin vallan ottaa itsesääli. Pitääkin siis osata hävetä sillä lailla, että se vie eteenpäin, eikä vain kieriskellä häpeässä, työntää se sitten syvälle sisimpään ja jatkaa kuin ennenkin. Tämä on itselle valehtelua ja silloin tulee taatusti löytämään itsensä samasta tilanteesta jatkossakin, niin kauan kunnes oppii.
Vasta se, että katsoo peiliin ja tekee tarvittavia muutoksia, vie eteenpäin. Ei se, että jää kieriskelemään valtavaan häpeään ja itsesääliin. Jokainen voi ja saa pitää itseään rukka rusinana niin pitkään kuin itse niin valitsee. Kun itsesäälin suosta haluaa nousta ylös, on siihen olemassa valtavan tehokkaita keinoja.
Työkalut
Jos häpeään jää kiinni, on hyvä käyttää irtipäästön työkaluja. Hyväksyntää, armollisuutta ja anteeksiantoa. Miten? Eihän itsesäälin alhossa ole voimia mihinkään. Mistä löytyy sellainen voimavara, että tämä onnistuisi? Mistä löytyy Oma Voima? Vastaus on, että IHME-valmennuksesta se löytyy. Valmennus on avain uuteen elämään.
Kun ymmärtää, ettei kukaan tule nostamaan sinua häpeästä ylös, ellet itse teet sitä, silloin ymmärtää oman vastuunsa ja valtansa oman elämänsä johtajana. Silloin alkaa tekemään muutoksia elämässään ja valitsemaan viisaammin. Silloin tarvitsee hävetä vähemmän ja harvemmin ♡
IHME -valmennuksen kolmannella viikolla saa mahdollisuuden tilata Ylösnousemuksen Portaalin jäsenyys. Portaalissa on useita hoitokuunteluita, ohjattuja meditaatioita ja harjoituksia. Portaalin jäsen saa kuunnella näitä niin paljon kuin haluaa, ja kukapa ei haluaisi vapauttaa itseään taakastaan, tietoisuuttaan laajentaen ♡ Kanavoimme Portaaliin koko ajan uusia kursseja ja kuunteluita. Jäsenhinta on aina sama, mutta sisältö vain kasvaa.
