Talvipäivänseisauksen merkitys

Meillä on jo muodostunut perinteeksi kanavoida hoitopaketti ennen joulua eli tarkalleen ottaen talvipäivänseisauksen aikaan. Siihen on olemassa painavat syyt, miksi kanavoimme hoitopaketin, yhden hoidon sijaan, ja miksi ajoitamme sen nimenomaan talvipäivänseisaukseen. Ne samat syyt ovat luultavimmin olleet tiedossa jo kivikauden ihmisillä, koska he ovat esimerkiksi nykyisen Saksan alueella rakentaneet kivikehiä osoittamaan auringonnousun ja -laskun talvipäivänseisauksena. Sen on täytynyt olla hyvin tärkeä päivä, että sellainen vaiva on haluttu nähdä yhden päivän vuoksi. Mutta miksi ihmeessä se on ollut niin tärkeää, että sen vuoksi on nähty niin paljon vaivaa? Onko se yhä yhtä tärkeää, mutta me emme vain tiedosta sitä? Pitäisikö tiedostaa? Miten tiedostaminen vaikuttaisi elämään? Talvipäivänseisauksen merkitys on ollut ja on yhä hyvin yksinkertainen, mutta samalla yksikertaisuudessaan hämäävä. Syy on valo, valon lisääntyminen, valon voitto pimeydestä. Talvipäivänseisauksena koittaa hetki, jolloin päivä on pohjoisella pallonpuoliskolla lyhimmillään ja sen jälkeen alkaa valon määrä lisääntyä. Tämä ulkoinen tapahtuma eli auringonvalon lisääntyminen ja päivän pidentyminen on toki vain ulkoinen tapahtuma, eikä se yksistään olisikaan suuren tarinan arvoinen. Se paljon tärkeämpi tapahtuma käydään läpi sisimmässä. Tai pikemminkin siihen on mahdollisuus. Ihmisen sisäinen rytmi noudattelee planeetan rytmiä, joka tarkoittaa, että tiettyjen ulkoisten tapahtumien ohjaamana, päästään helpommin muokkaamaan sisimpää. Tämän mahdollisuuden vuoksi talvipäivänseisausta on pidetty niin tärkeänä, että on rakennettu useiden sukupolvien ja jopa satojen vuosien ajan kivikehiä osoittamaan, milloin tämä tärkeä päivä on. Päivän avaavat mahdollisuudet ovat yhä yhtä suuret kuin ovat aina olleet, vaikka nykyään se onkin vain yksi päivä kalenterissa. Maailma muuttuu, mutta planeetan rytmi on yhä sama kuin kivikaudella. Ihmisetkin ovat yhä hyvin samanlaisia. Vaikka ongelmat näyttäytyvät eri muodossa ja useimmiten onneksi myös ratkaisut ovat parempia, on meillä yhä samoja haasteita kuin kivikauden ihmisilläkin, nimittäin omat tunteet ja niiden hallinta. Alemmat tunnekuohut eivät enää johda kahakkoihin nuijat kädessä, mutta ristiriitoja, kaunaa ja hankaluuksia ne silti aiheuttavat. Koska planeettamme on dualistinen paikka, on kaikelle olemassa olevalle olemassa myös vastakohta. Valon vastakohta on pimeys, niin ulkona kuin sisimmässäkin. Kuten mestarit ovat kautta aikojen opettaneet, heijastamme sisäisen maailmamme ulkoiseksi ja energia vetää puoleensa energiaa. Se tarkoittaa, että jos ja kun sisimmässämme on yhtään pimeyttä jäljellä, näyttää maailma meille sen saman pimeyden. Lisäksi vedämme sitä puoleemme, että ymmärtäisimme, että sisimpää tarvitsee puhdistaa. Alemmat tunteet, nykyiset ja menneet, tukahdetut ja unohdetut tunteet ovat sisimmässämme oleva pimeys. Korkeammat tunteet, kuten empatia, myötätunto ja rakkaus ovat valo ja valon lisääminen saa meidät karistamaan sisäisen luolaihmisen energian yltämme kerros kerrokselta. Meistä jokainen on valoihminen, toisilla on vain valon päällä kerroksia enemmän kuin toisilla 🤍🤍🤍

Talvipäivänseisauksena planeettamme on risteyksessä, jonka jälkeen valo alkaa pohjoisella pallonpuoliskolla lisääntyä. Se on väistämätön tapahtuma, joka toistuu joka vuosi. Ihmisen henkisessä kehityksessä valon lisääntyminen ei kuitenkaan ole väistämätön ja itsestään tapahtuva asia. Se on mahdollisuus. Talvipäivänseisauksena mahdollisuus on monikymmenkertainen normipäivään verrattuna ja siksi jotkut ovat jaksaneet siirrellä painavia kiviä tuhansia vuosia sitten, ettei tämä tärkeä päivä menisi ohi huomaamatta. Oletko sinä valmis käyttämään tämän mahdollisuutesi tänä vuonna? Jokainen päivä on tottakai tärkeä ja jokaisena päivänä on tärkeää valita valo pimeyden sijaan, mutta talvipäivänseisauksena valon lisääntyminen voi olla niin voimakas, että voi jälkeenpäin sanoa vanhan elämän jääneen taakse ja uuden alkaneen juuri sinä päivänä.

Vastaa